English to Finnish European Centre for Disease Prevention and Control terminology (ECDC)

Search term or phrase in this TERMinator '. "." . '

Purchase TTMEM.com full membership to search this dictionary
 
 
Share this dictionary/glossary:
 

 
database_of_translation_agencies
 

SourceTarget
The Press office of the ECDC is available to answer questions from journalists, to provide replies to written questions from the general public, pictures and audiovisual material, other information related to ECDC and to set up interviews with the Executive Director and other senior officials of the Agency.ECDC:n lehdistötoimisto vastaa toimittajien kysymyksiin, laatii vastaukset yleisön lähettämiin kirjallisiin kysymyksiin, toimittaa kuvia ja audiovisuaalista aineistoa sekä muuta ECDC:hen liittyvää tietoa ja järjestää haastattelut viraston johtajan ja muiden ylempien virkamiesten kanssa.
The Virtual Press Room is temporarily closed.Virtuaalinen lehdistöhuone on toistaiseksi suljettu.
For updated information on Pandemic (H1N1) 2009, please see the pandemic (H1N1) 2009 page .Ajantasaistettua tietoa vuoden 2009 pandemiasta (H1N1) on verkkosivulla vuoden 2009 pandemia (H1N1) .
Are you curious to know what is going on behind the scene?Haluatko tietää, mitä kulissien takana tapahtuu?
It is the alternative way to learn more about ECDC.Se on toisenlainen tapa tutustua ECDC:hen.
A number of the publications are available in print.Lukuisia julkaisuja on saatavana painettuna.
If you would like to receive any of them in hard copy, please email publications@ecdc.europa.eu .Jos haluat saada kopion jostain julkaisusta, lähetä sähköpostia osoitteeseen publications@ecdc.europa.eu .
While risk communication is ongoing, crisis communication is a reactive communication effort in the face of an unforeseen event.Siinä missä riskiviestintä on jatkuvaa, kriisiviestintä on reaktiivista odottamattomassa tapahtumassa.
It is often unpredictable and unexpected, develops suddenly, takes uncontrolled course and evokes uncontrollable reactions.Se on usein ennalta arvaamatonta ja yllättävää, alkaa nopeasti, etenee hallitsemattomasti sekä aiheuttaa hallitsemattomia reaktioita.
An open, honest, and ongoing interaction with the audience remains essential to successful communication during crisis.Avoin, rehellinen ja jatkuva vuorovaikutus suuren yleisön kanssa on keskeistä kriisiviestinnän onnistumiselle.
Focus is kept on the message, the time of its announcement and the media used, and some common advice to improve include:Kriisiviestinnässä tulee keskittyä viestiin, sen ilmoittamisen ajankohtaan sekä sen välittämissä käytettävään mediaan. Jäljempänä on joitakin yleisiä, kriisiviestintää parantavia neuvoja:
Do not allow lack of preparedness to communicate in a crisis;Älä hyväksy kriisiviestintävalmiuden laiminlyöntiä.
Do not ignore the needs and expectations of the mass traditional media;Älä aliarvioi perinteisten joukkotiedotusvälineiden tarpeita ja odotuksia.
Do not allow lack of internal communication in health systems and organisations;Huolehdi, ettäterveydenhuoltojärjestelmien ja -organisaatioiden siinen viestintä toimii.
Do not allow information chaos;Älä hyväksy informaatiokaaosta.
Promote careful elaboration and proactive planning of potential actions related to crisis communication as a crucial element in eliminating the unexpected characteristic of a crisis and probably prevent it or at least avoid its uncontrolled course;Mahdollisten kriisiviestintätoimien huolellinen valmistelu ja ennakoiva suunnittelu on ratkaisevan tärkeää kriisiin liittyvän odottamattomuuden tunteen hälventämisessä. Näin voidaan kenties estää kriisin paheneminen tai ainakin välttää sen hallitsematon eteneminen.
Health communication is a critical public health competency for all diseases and has become especially important in communicable diseases.Terveysviestintä on ratkaisevan tärkeä kansanterveyden osaamisalue, joka koskee kaikkia sairauksia. Erityisen tärkeää se on tartuntatautien kannalta.
The surfacing of new infectious organisms, microbial resistance to therapeutic drugs, new environmental related phenomena and the new emerging diseases represent public health threats that can spread quickly and unexpectedly.Uudet tartuntatautien aiheuttajat, mikrobien lääkkeitä vastaan kehittämä vastustuskyky, uudet ympäristöön liittyvät ilmiöt ja kehittymässä olevat sairaudet ovat kansanterveydellisiä uhkia, jotka voivat levitä nopeasti ja odottamatta.
Therefore, only the use of specific health communication strategies and techniques can tailor messages to maximize public attention, raise awareness of health risks, contribute to improve health literacy levels, promote solutions and increase the likelihood of adoption of health behaviours and practices.Vain erityisten terveysviestintästrategioiden ja -tekniikoiden avulla voidaan räätälöidä sellaisia viestejä, jotka herättävät suuren yleisön huomion, lisäävät tietoa terveysriskeistä, parantavat terveyslukutaitoa, edistävät erilaisia ratkaisuja sekä kasvattavat terveydelle suotuisien käyttäytymismallien ja käytäntöjen todennäköisyyttä.
Regular analysis and evaluation of health communication programs can help to identify strengths and weaknesses of and may indicate when corrective measures are necessary.Terveysviestintäohjelmien säännöllisen analysoinnin ja arvioinnin avulla voidaan tunnistaa ohjelmien vahvuuksia ja heikkouksia. Lisäksi niiden avulla voidaan havaita myös korjaavien toimien tarve.
Acknowledging that “communication expertise has become as essential to outbreak control as epidemiological training and laboratory analysis”, in 2005 the World Health Organization created Communication Guidelines aiming at clarifying the specific communication challenges faced by public health officials as well as the best practices for communicating with the public during an outbreak of a communicable disease.Koska ”viestintäasiantuntemuksesta on tullut epidemiologiseen koulutukseen ja laboratorioanalyyseihin verrattavan tärkeä osa epidemioiden hallintaa”, Maailman terveysjärjestö WHO laati vuonna 2005 viestintäohjeet, joiden tavoitteena oli selventää tiettyjä kansanterveysviranomaisiin kohdistuvia viestinnällisiä haasteita sekä parhaita käytäntöjä tiedotettaessa tartuntatautiepidemian puhkeamisesta suurelle yleisölle.
An effective outbreak communication is one of the tools that can help achieve the public health goal of bringing an outbreak under control as quickly as possible, with as little social disruption as possible.Tehokas epidemiatiedottaminen on yksi työkalu, joka auttaa saavuttamaan sen kansanterveydellisen tavoitteen, että epidemia saadaan hallintaan niin pian kuin mahdollista ja että se aiheuttaa niin vähän yhteiskunnallista häiriötä kuin mahdollista.
The guidelines identify some fundamental aspects for outbreak communication practice:Ohjeissa määritetään joitakin keskeisiä näkökohtia käytännön epidemiatiedottamiseen:
Announcing early;varhaisessa vaiheessa ilmoittaminen
Use less antibiotics, i.e. only when they are needed to treat patients.Antibioottien käyttöä vähennetään, eli niitä käytetään vain, kun potilaan hoito edellyttää niitä.
The number of deaths occurring asa direct consequence of these infections is estimated to be at least 37 000.On arvioitu, että infektiot aiheuttavat vuosittain ainakin 37 000 kuolemantapausta.
The most frequent infections are urinary tract infections, followed by respiratory tract infections, infections after surgery, bloodstream infections, and others (including diarrhoea due to Clostridium difficile).Yleisimpiä infektioita ovat virtsatietulehdukset ja niiden jälkeen hengitystietulehdukset, leikkausta seuraavat infektiot, verenmyrkytykset ja muut (mukaan lukien Clostridium difficile -bakteerin aiheuttama ripuli).
Approximately 20–30% of healthcare-associated infections are considered to be preventable by intensive hygiene and control programmes.Noin 20–30 prosenttia sairaalainfektioista voitaisiin ehkäistä tehokkailla hygienia- ja valvontaohjelmilla.
Influenza in swine is an acute viral infection of the respiratory tract in pigs, caused by type A influenza virus.Sikainfluenssa on A -tyypin influenssaviruksen aiheuttama äkillinen sikojen hengitystiesairaus.
The mortality rate is low in pigs and recovery usually occurs within 7–10 days.Sioilla kuolleisuus on vähäistä, ja ne paranevat tavallisesti 7–10 päivän kuluessa.
Swine-origin influenza virus infections also occur in wild birds, poultry, horses and humans, but interspecies transmission is considered a rare event.Sian influenssavirusten aiheuttamia infektioita esiintyy myös luonnonvaraisilla linnuilla, siipikarjalla, hevosilla ja ihmisillä, mutta viruksen tarttuminen lajista toiseen on harvinaista.
So far three influenza type A virus subtypes have been found in pigs:Toistaiseksi sioilta on löydetty kolmea A-tyypin influenssaviruksen alatyyppiä, jotka ovat
Human infections with swine influenza have been detected occasionally since the late 1950s usually in persons with direct exposure to pigs (e.g. people working in pig farms, etc.).Ihmisiltä on löydetty yksittäisiä sikainfluenssatartuntoja1950-luvun loppupuolelta lähtien. Yleensä sairastunut on ollut suorassa kosketuksessa sikoihin (esimerkiksi työskennellyt sikatilalla).
In Europe, since 1958 a total of 17 cases have been reported.Vuoden 1958 jälkeen Euroopassa on todettu yhteensä 17 tautitapausta.
The 2009 pandemic influenza A(H1N1 )Vuoden 2009 influenssa A(H1N1) -pandemia
The 2009 pandemic influenza A(H1N1) virus that has been found contains genes from pig, bird and human influenza viruses, in a combination that has never been observed before anywhere in the world.Vuoden 2009 pandemian aiheuttanut influenssa A(H1N1) -virus sisältää sian, linnun ja ihmisen influenssavirusten geenejä. Tällaista yhdistelmää ei ole todettu koskaan aikaisemmin missään päin maailmaa.
People become infected with the 2009 pandemic influenza A(H1N1) virus in the same way as for normal seasonal influenza.Kyseinen virus tarttuu samalla tavoin kuin tavallinen kausi-influenssa.
It spreads from person to person via droplets from an infected person who is coughing and sneezing; indirectly when droplets or secretions from the nose and throat settle on objects (including hands) which then are touched by other people who touch their own mouth or nose.Se leviää ihmisestä toiseen esimerkiksi yskän tai aivastuksen aiheuttamana pisaratartuntana. Se voi tarttua myös epäsuorasti, kun ihmiset koskettavat nielun tai nenän eritteiden saastuttamia pintoja (myös käsiä) ja sitten omaa suutaan tai nenäänsä.
Symptoms of the 2009 pandemic influenza A(H1N1) virus in humans are usually similar to regular human seasonal influenza symptoms, involving fever of sudden onset and respiratory symptoms; diarrhoea might also occur.Vuoden 2009 pandemian aiheuttanut influenssa A(H1N1) -virus aiheuttaa ihmiselle yleensä samanlaisia oireita kuin tavallinen ihmisen kausi-influenssa, esimerkiksi äkillisiä hengitystieoireita. Myös ripulia voi esiintyä.
However, severe complications could occur even in normally healthy persons who become infected with the virus.Myös perusterveillä tartunnan saaneilla voi kuitenkin esiintyä vakavia jälkitauteja.
The virus that is now being detected is susceptible to neuraminidase inhibitors but resistant to amantadines.Uusin virus on herkkä neuraminidaasin estäjille, mutta vastustuskykyinen amantadiineille.
ECDC has recently produced a Definition of terms for the areas affected by the Influenza A(H1N1)v virus .ECDC on hiljattain julkaissut termimääritelmiä sisältävän asiakirjan alueita varten, joilta influenssa A(H1N1)v-virusta on tavattu: Definition of terms for the areas affected by the Influenza A(H1N1)v virus.
At irregular intervals, usually of a few decades, a new influenza virus emerges which is novel to all or most people which means that there can be little specific immunity among humans except for older people who may have met unless they met the same virus.Säännöllisin väliajoin, yleensä muutaman vuosikymmenen välein, ilmaantuu uusi influenssavirus, joka on kaikille tai useimmille ihmisille vieras. Tällöin ihmisillä ei ole immuniteettia sille, lukuun ottamatta vanhuksia, jotka ovat mahdollisesti sairastaneet saman viruksen aiheuttaman infektion joskus aiemmin.
At least some of the three pandemics during the last (20th) century are thought to have come from an animal or bird influenza virus that itself mutated or swapped genes with a human (so called recombination) and acquired the ability to both infect humans and, more importantly, spread between them.Ainakin osa viime vuosisadan (1900-luvun) kolmesta pandemiasta oli todennäköisesti lähtenyt eläimen tai linnun influenssaviruksesta, joka muuttui uuteen muotoon tai vaihtoi geenejä ihmisen influenssakannan kanssa (eli rekombinoitui) siten, että se pystyi tarttumaan ihmisiin, ja mikä huomattavinta, leviämään ihmisestä toiseen.
It is thought that as an animal/bird influenza adapts to humans and becomes transmissible, it also loses some of its pathogenicity for humans.Eläin- tai lintuinfluenssan uskotaan menettävän tehoaan, kun se sopeutuu ihmisiin ja muuttuu tarttuvaksi.
This is of evolutionary value as the new strain is more likely to survive if it does not kill its new human host.Tämä on viruksen kehittymisen kannalta edullista, sillä viruskanta pysyy todennäköisesti hengissä, kun virus ei tapa uutta ihmisisäntää.
Eventually as immunity increases among humans, and the pandemic virus changes, the pandemic strain becomes part of (and tends to dominates) the mix of seasonal influenza viruses.Kun ihmisten immuniteetti lisääntyy ja pandeeminen virus muuttuu, pandeeminen kanta yhdistyy tavallisiin kausi-influenssaviruksiin (joissa se on myös usein hallitsevana).
At least six TBRF species are known to occur in Europe or close to its boundaries.Euroopasta tai sen lähialueilta tunnetaan ainakin kuusi toisintokuumetta aiheuttavaa lajia.
The greatest endemic risk in Europe lies in the Iberian peninsula, particularly in the Mediterranean part.Euroopassa tartuntariski on suurin Iberian niemimaalla, erityisesti Välimeren puoleisissa osissa.
The disease is characterised by relapsing or recurring episodes of fever, often accompanied by headache, muscle and joint aches and nausea.Taudille ovat tyypillisiä toistuvat kuumevaiheet, joihin liittyy usein päänsärkyä, lihas- ja nivelkipuja ja pahoinvointia.
The number of relapses is highly variable and the interval between fever episodes ranges from four to 14 days.Kuumevaiheiden lukumäärä vaihtelee, ja niiden välisen jakson pituus vaihtelee neljästä päivästä kahteen viikkoon.
Recommended measures to prevent infection include avoiding tick-infestedareas (especially during summer months), wearing long trousers and tucking trouser legs into socks, using tick repellents, and using bed nets when sleeping on the ground or camping.Tartuntaa voi torjua välttämällä alueita, joilla on paljon punkkeja (erityisesti kesäkuukausien aikana) ja käyttämällä pitkälahkeisia housuja, joiden lahkeet on hyvä kääriä sukkien sisään, käyttämällä punkkikarkotteita. Maassa tai teltassa nukkuessa kannattaa käyttää hyttysverkkoa.
Causative agents of vCJD are prions, composed of misfolded prion proteins (PrPSc), which form aggregates in neurological tissue leading to progressive brain damage and characteristic signs and symptoms of the disease.Taudin aiheuttajia ovat virheellisesti laskostuneista prioniproteiineista (PrPSc) koostuvat prionit. Viallisten proteiinien kertyminen hermokudokseen aiheuttaa vaikeutuvan aivovamman ja taudille tyypillisiä oireita.
Patients with vCJD have prominent psychiatric (frequently depression, anxiety and withdrawal) or sensory symptoms and delayed onset of neurologic abnormalities, including ataxia within weeks or months, and dementia and myoclonus late in the illness.Creutzfeldt-Jakobin taudin muunnokseen sairastuneilla potilaille ilmaantuu huomattavia psyykkisiä oireita (yleensä masennusta, ahdistusta ja eristäytymistä) tai sensorisia oireita sekä vähitellen viikkojen tai kuukausien kuluessa alkavia neurologisia poikkeavuuksia, esimerkiksi haparointia. Taudin loppuvaiheissa esiityy dementiaa ja nopeita lihasnykäyksiä ja -nytkähdyksiä.
The incubation period for vCJD after food borne exposure is thought to be around 10 years.Taudin itämisajaksi arvioidaan noin 10 vuotta ruoan kautta tapahtuneesta altistumisesta.
No vaccine or treatment is available.Tautiin ei ole olemassa rokotetta eikä hoitoa.
Most reported vCJD cases appear to have been infected through the consumption of bovine meat products contaminated with the agent of BSE.Useimmissa todetuissa vCJD-tautitapauksissa sairastumisen syynä on ilmeisesti ollut hullun lehmän tautia sairastaneen naudan liha.
In three cases, reported by the UK, the mode of transmission is thought to be through receipt of blood from an asymptomatic, infected donor.Kolmessa Isossa-Britanniassa ilmenneessä tapauksessa tartunnan syyksi arvellaan oireettomalta kantajalta saatua verta.
Hepatitis C is caused by the hepatitis C virus that was discovered in 1989.Hepatiitti C:n aiheuttaa hepatiitti C -virus, joka löydettiin vuonna 1989.
the Spanish flu in 1918-19, the Asian flu in 1957-58, and the Hong Kong flu in 1968-69.espanjantauti vuosina 1918–1919, aasialainen vuosina 1957–1958 ja hongkongilainen vuosina 1968–1969.

Want to see more? Purchase TTMEM.com full membership